top of page

Vältä näitä virheitä verkkokurssin suunnittelussa

Kuinka kuvailisit parasta verkkokurssia, jolle olet osallistunut? Usein hyvistä kursseista jäävät mieleen asiat, joita on oppinut. Ehkä joskus harvoin sisällön lisäksi muistiin painuu joku erityisen innostava toteutustapa tai inspiroivan opettajan katse videolla. Ja näin sen kuuluu ollakin. Osallistujan ei ole tarkoitus analysoida kurssin toteutustapoja tai oikeastaan edes huomata niitä. Kun kurssi on laadittu huolella, aihe imaisee mukaansa ja päästään kurssin päätavoitteeseen: siihen, että osallistuja oppii halutun asian.


Huonolta verkkokurssilta taas jää usein mieleen juuri se, kuinka kurssin toteutuksessa on epäonnistuttu. Listaan tässä kirjoituksessa kolme asiaa, joita kannattaa ainakin välttää, kun suunnittelee verkkokurssia.


Matkalaukkuja tungettuna vieri viereen.
Verkkokurssin sisältöä rajatessa kannattaa miettiä, onko kaikki mukaan pakattava todella tarpeellista. Kuva: Unsplash


1. Tunge kurssille kaikki, mitä tiedät aiheesta


Avainasiana verkkokurssin sisällöntuotannossa on karsiminen. Kun tunnet aiheen, sinulla on todennäköisesti siitä paljon sanottavaa. Ehkä tärkein taito verkkokurssin suunnittelussa – niin kuin opettamisessa ja viestinnässä aina – on osata valita, mitä jättää pois. Täytyy tunnistaa, mikä on välttämätöntä ydinsisältöä ja mitkä sitä parhaiten havainnollistavia esimerkkejä. Kokonaisuuden kannalta turhaa lisätietoa kannattaa verkkokurssiin sisällyttää mahdollisimman vähän.


Pedagogiikassa puhutaan kognitiivisesta ylikuormittumisesta. Se tarkoittaa oppijan työmuistin liiallista kuormittumista. Työmuisti pystyy käsittelemään kerrallaan rajallisen määrän uutta tietoa. Jos tietoa tulvii liikaa, oppiminen häiriintyy.


Älä siis vaaranna osallistujan oppimista turhuuksilla. Sisältöjen rajaaminen ei tosin yksin riitä kognitiivisen ylikuormittumisen välttämiseen. Se vaatii myös sisällön oikeanlaista jäsentämistä ja kurssin linjakasta toteutusta.



2. Viis veisaa osallistujan tavoitteista ja taustatiedoista


Ihminen ei opi, jos hän ei tahdo oppia. Vaikka kurssin suorittaneille luvattaisiin kukkarollinen kultakolikoita, eniten oppimista edistää se, että osallistuja tuntee asian oppimisen itselleen tärkeäksi. Tätä sisäistä motivaatiota rakennetaan esimerkiksi pitämällä kohderyhmän tarpeet mielessä kurssin suunnittelussa ja toteutuksessa.


Lähes kaikki tiedot tai taidot voivat olla hyödyllisiä jollekin. On tärkeää varmistaa, että kurssilla opittava on tarpeellista juuri kyseisen kurssin kohderyhmälle. Eikä riitä, että tämä on mietitty. Se täytyy myös kertoa selkeästi, ja sitoa näin kurssin eri osiot ja luvut osaksi tarinaa. Osallistujan täytyy tietää, miksi hän opiskelee juuri kyseistä asiaa.


Oppimistavoitteiden asettamisen ja viestimisen lisäksi motivaatiota rakennetaan ja pidetään yllä muillakin keinoilla. Oppimisinto on nimittäin helppo tappaa esimerkiksi mitoittamalla kurssin vaikeustaso väärin tai tekemällä kurssista yksinkertaisesti liian tylsä.


Eri värisiä merestä löytyneitä esineitä.
Kierrättäminen on hyve ja arkistojen kätköistä voi löytyä helmiäkin. Verkkokurssin teossa vanhan kierrättämisessä kannattaa kuitenkin olla harkitsevainen. Kuva: Unsplash


3. Kierrätä vanhat kalvot käteväksi ”verkkokurssiksi”


Vaikka asiassa on menty eteenpäin viime vuosina, edelleen näkee verkkokursseiksi kutsuttavan nettiin ladattuja linkkilistoja, pdf-oppaita tai powerpointteja. Sanotaan siis tämä vielä kerran: verkkokurssi ei synny lataamalla vanhan lähikoulutuksen kalvot firman verkkosivuille.


Jotta joku viitsii käydä kurssin ja vielä oppiikin sillä jotain, kurssilla täytyy olla vaihtelevia, vuorovaikutteisia elementtejä, jotka tukevat oppimista ja muodostavat mielekkään kokonaisuuden. Aktiviteetit suunnitellaan aihe, kohderyhmä ja tavoitteet edellä, ei sillä perusteella, minkälaisia vanhoja videoklippejä arkistoista sattuu löytymään.


Verkkokurssilla kannattaakin hyödyntää monipuolisesti formaatin tarjoamia erinomaisia mahdollisuuksia havainnollistaa asiaa niin tekstin, havainnekuvien kuin videon ja vaikkapa äänitteiden avulla. Teoriat ihmisten jakautumisesta esimerkiksi visuaalisiin ja auditiivisiin oppijoihin on kauan sitten kuopattu. Sen sijaan nykytutkimuksen valossa kaikkien oppimista edistää lähes aina se, että asia esitetään useammalla tavalla.

 

Totta kai näiden kolmen kardinaalivirheen korjattuaankin voi vielä epäonnistua. Tekniikka voi vaikkapa takkuilla tai kieliasu olla kapulainen. Kun välttää yllämainittuja, on kuitenkin jo aika pitkällä.


Erityisesti jos olet aiheen asiantuntija, voi tiivistäminen ja yksinkertaistaminen olla vaikeaa. Motivaation rakentamiseen ja osallistujan koukuttamiseen on monia keinoja, puhumattakaan kurssin toteutustavoista. Jos kaipaatte ammattilaisen apua laadukkaan verkkokurssin laatimisessa tai muissa ajasta ja paikasta riippumattomaan oppimiseen liittyvissä asioissa, Ixirin asiantuntijat ovat apunanne.




Kirjoittaja on Ixirin toimitusjohtaja ja verkkokoulutussuunnittelija, FT Inka Nokso-Koivisto.


Inka Nokso-Koivisto

Saammeko lähettää sähköpostiisi tiedon

Ixirin uusista blogikirjoituksista?

Kiitos tilauksestasi!

bottom of page